Pää edellä pusikkoon

Moikka! Toi otsikkohan meinaa nyt tota fasaania, joka mua paetessaan syöksyi tonne puuhun pää edellä. Mun päivät on rytmittynyt aika samanlaisiksi nykyään, koulussa suunnilleen kolmeen asti, koulusta kodin kautta salille. Salilta päästyäni makaan sängyllä ja katselen Serranoja. En oikeasti ehdi tehdä nykyään paljoakaan muuta. Mua niin harmittaa se, että en ehdi kunnolla panostamaan blogiin ja kuvat jäävät aina niin yksitoikkoisiksi. Tänään aloitin kuvaamaan kysymyspostauksen ekaa osaa ja sen editoin ja laitan sen tänne sitten kun kerkeän.. jos koskaan sellaista hetkeä tulee. Kysymyksiä tuli niin kivasti, että teen kaksi eri videota. 

Mua on alkanut ärsyttämään tämän blogin ulkoasu tai no lähinnä banneri ja senkin tahtoisin muokata, kunhan vain löytäisin jostain aikaa sille. 

Kertokaas minulle muuten postausehdotuksia, mitä te tahtoisitte täällä nähdä.

Olen ollut koko päivän ihan hirveän väsynyt. Koulussa viimeisellä tunnilla katsottiin jotain dokumenttia ihmisen vatsasta nukahdin kesken kaiken, hupsis :D Huomenna pitäisi taas nousta hevosen selkäänkin kun sekin on tässä kaiken keskellä ihan kokonaan unohtunut. Vihaan tälläistä kiirettä, jolloin ei ole mihinkään aikaa riittävästi. Toivottavasti teillä ei ole samanlaista häsläystä kouluviikot. Tahdon mun vuorokauteen lisää tunteja, enkä varmasti ole ainut. Kivaa viikkoa kaikille! :)

Arvostelussa; Luokkakokous

Moni on varmasti kuullut puhuttuvan viime aikoina elokuvasta nimeltä Luokkakokous. Elokuva tuli vasta myyntiin ja pakkohan se oli heti itsellekkin ostaa (lue äiti osti), sillä olin kuullut siitä niin paljon hyvää ja kehuja, että eihän elokuvaa voinut jättää katsomatta.

Elokuvaa tähdittää kaikkien rakastama Aku Hirviniemi, varmaan Suomen pidetyin koomikko Sami Hedberg ja pilkettä silmäkulmassa elokuvaan tuo Jaajo Linnonmaa. Voisin melkein sanoa, että oli elokuva tai ohjelma mikä tahansa, mutta jos näyttelijäkaartiin kuuluu Aku Hirviniemi on se silloin myöskin hyvä. Aku tuo vaan niin paljon eloa ja ehkä vähän härskiäkin huumoria ohjelmiin ja elokuviin!

Mutta nyt itse elokuvaan. Suoraan elokuvan takakannesta lainaten; 'Luokkakokous on tarina kolmesta miehestä, jotka matkustavat takaisin kotikaupunkiinsa osallistuakseen yläasteen luokkajuhlaan. Matkalle lähdetään rohkein mielin hengähtämään, kauas omista ongelmista, perheestä ja parisuhteista. Lapsuudenkavereiden tavoitteena on viikonlopun mittainen vapaus ja hurvittelu. Mutta, kaikki se, mikä oli ennen helppoa, onkin nyt keski-iän kynnyksellä aivan jotain muuta.'

Kun alettiin Juuson kanssa elokuvaa eilen katsomaan, ensimmäisen kymmenen minuutin aikana Juuso valitti, että eihän tässä elokuvassa ole mitään järkeä. Pikku hiljaa kun elokuva eteni ja juoneen pääsi mukaan, ei leffaa voinut katsoa nauramatta. Elokuvassa oli monia hauskoja kohtia joille sai oikeasti nauraa maha kippurassa. Rakastan sellaisia elokuvia, jotka saavat hyvälle mielelle. Luokkakokous oli mielestäni juurikin sellainen. Elokuvan ns. teema on aika härski. Leffassa on yllinkyllin intiimejä kohtauksia sekä paljon kaksimielistä puhetta ja ajattelua. Mitäpä muutakaan tuolta elokuvalta olisi voinut odottaa. Omasta mielestäni Luokkakokous oli paras leffa pitkään aikaan ja iski kyllä totaalisesti minun tajuntaan. Itsellä kun on aika härski huumori niin Luokkakokous oli kuin minulle tehty! Voin sanoa, että Akun esittämä laulu elokuvan lopussa jää soimaan jokaisen katsojan päähän. Tähän sitä en viitsi kirjoittaa, kun jokainen sana pitäisi sensuroida ;D 

Suosittelen Luokkakokousta kyllä ihan jokaiselle! Huippu leffa ja vielä paremmat näyttelijät sitä tähdittämässä! Jos kaipaat päivääsi piristystä, suosittelen katsomaan Luokkakokouksen. Elokuvan loputtua ei varmasti ole enää huono mieli! Tähtiä antaisin elokuvalle pyöreät 5/5!

Mun elämässä on sisältöä sittenkin

Heippa taas! Ihan näin aluksi haluan hehkuttaa että mun elämässä on nykyään sisältöä, jee! Ennen vain koulun jälkeen lösähdin sängylle, nukuin ja heräsin iltamyöhään. Sitten olikin jo suihkun ja yöunien aika. Nykyisin ei ole enää aikaa edes viiden minuutin päiväunille, joka on oikeasti vain hyvä juttu. Tämä sisältö mun elämässä on Mosse ja sali. Olen taas aivan koukuttunut salilla käyntiin ja sieltä lähtiessä on niin huippu fiilis, joka saa vaan motivaation treenausta kohtaan kasvamaan. Tänään koin myös niin hienon onnistumisen tunteen Mossen kanssa. Käytiin maneesilla hyppäämässä ja heppa toimi niin ajatuksella, että oon tällä hetkellä aivan super ylpeä itsestäni. Olen taas ylittänyt itseni ja sekin tunne on jotain niin hienoa! On tämä vaan hieno tunne kun on sellaisia harrastuksia ja juttuja elämässä mistä pitää ja niitä tekee innolla! Miten olen koskaan voinutkaan lopettaa salilla käymisen?

Toki tämä mun urheiluinnostus syö blogaamisaikaa, mutta yritän aina sopivissa raoissa päästä teille kertomaan mun kuulumisia. Koulussa mulla oli tänään semmoinen vatutus, että teki mieli viskoa kaikkia kattilalla päähän. Ensinnäkin poltin mun paellan pohjaan kaksi kertaa. Onneksi sentään siitä tuli ihan syötävää. Poltin mun sämpylät ja niistä tuli aivan liian tummia. Nekin oli silti syötävässä kunnossa vielä, sillä jos ei olisi ollut, olisin varmasti heittänyt ne sämpylät pitkin seiniä ärsytyksestä.

Sitten vielä lisäksi koko päivän tiskit oli kertynyt iltapäivälle ja ne piti saada tunnissa tiskattua. Sitä tiskiä oli niin paljon, että varmasti siinä tiskivuoressa oli ainakin kymmenen kodin astiat. Ei mua tiskiin oltu kuitenkaan määrätty, mutta menin vapaaehtoisesti. Ehkä olisi pitänyt jättää väliin, sillä kattilat ja kipot sai kyytiä kun niitä nakkelin tiskikoreihin. Pari kaveria jo useaan otteeseen rauhoitteli minua, mutta sekös vasta sai veren kiehumaan. Onneksi iltapäivällä olo oli jo normaali, eikä tehnyt mieli lyödä jokaista vastaan kävelevää. Tuollaiset päivät, että mikään ei onnistu on niin hanurista! Onneksi niitä on kuitenkin aika harvoin.

Salilla minulla oli tänään 'käsipäivä' ja olin iloisesti yllättynyt miten nopeasti käsiin on tullut voimaa. Samat painot, millä on aikaisemmin tehnyt toistot tuntuivat kevyiltä ja sai lisätä painoa! Ehkä vielä joku päivä käsissä näkyisi tulokset muutenkin kuin voiman lisääntymisellä.

Kävin salilta tultuani räpsimässä pari syksyistä kuvaa ja niin se vaan on, että kohta on talvi. Itkettää ajatuskin. Melkein kaikki lehdet ovat pudonneet ja ilma on hämärä ja synkkä. Taidan vain vetää villasukat jalkaan, keittää kupin kuumaa kaakaota ja käpertyä viltin alle katselemaan Serranoja!
Laittakaas mulle vielä kysymyksiä mun tulevaan kysymyspostaukseen TÄNNE! Toivotan jo näin päivää etukäteen, kivaa ja rentouttavaa viikonloppua!

From my iphone

Kuva 1&2 - Nyt kun on salillakin taas alettu käymään niin pitäähän sitä vähän tsempata syömisiinkin, jotta edes jonkinlaisia tuloksia tulisi. Olen ollut myös karkkilakossa jo toista viikkoa joka on mulle pitkä aika! Normaalisti syön karkkia varmaan joka toinen päivä. Siinä samalla on myös jäänyt sipsit, limsat ja vastaavat herkut taka-alalle.

Kuva 3 - Olen myös ahkerasti käynyt heppailemassa ja liikuttelemassa Mossea (vas.). En vaan tiedä mitään parempaa puuhaa kuin touhuta heppojen parissa!

Kuva 4 - Edellisessä blogissani varmaan joka postauksessa kerroin kuinka olin katsonut Serranoja heti koulusta päästyäni ja sama meno jatkuu edelleen. En vaan voi lopettaa tuon sarjan katsomista vaikka olen valehtelematta katsonut sen alusta loppuun yli kymmenen kertaa. Tuohon sarjaan ei pysty ikinä kyllästymään, vaikka muistankin jaksot melkein ulkoa!

Kuva 1 - Snapchattia olen päivitellyt ahkerasti. Käykää addaamassa minut @tiiamariaemilia ja pääsette minun arkeeni mukaan myös sitä kautta! Siellä olen tuplasti aktiivisempikin kuin täällä.

Kuva 2 - Viikonloput on tullut vietettyä Juuson kanssa ja tylsyyttämme aina leikitään jomman kumman snäpillä ja muokataan mitä idiooteimpia kuvia.

Kuva 3 - Eilein haikein mielin muistelin ja kaipasin kesää. Oi sitä ihanaa valoa ja lämpöä, mitä enää ei ole. Kesä tule pliis takaisin!

Kuva 1 - Pari viikkoa sitten oli jo niin kylmä, että puin ylleni toppaliivin ja neulepaidan kun lähdin ulos!

Kuva 2 - Koulun pukuhuoneessa linkkua odotellessa otettu #selfie.

Kuva 3 - Voi eiiii! Löysin tän kuvan mun samsungin kuvia selaillessa puhelimesta. Juuso oli joskus keväällä kuvaamassa mua kun ratsastin Heklalla. Oli ekoja kertoja kun ponilla menin ja lopuksi ratsastui päättyi tuohon, että satula valui kyljelle ja tipuin alas. Hävettää näin jälkeenpäin katsoa tuota kuvaa. Ihan hirveä ikävä tuota karvakorvaa!

Olen elossa sittenkin- KYSY ASK FRÅGA!

Moikka! Moni ehkä luulee, että oon jo kyllästynyt tähän blogaamiseen ja lopettanut tai kuollut ja kuopattu, mutta ei! Täällä minulla vielä henki pihisee ja hyvissä voimissa istun sängyllä kone sylissä. Tosin aikaa ei ole ollut päivitellä mitään ja siksi onkin ollut nyt vajaan viikon ajan täysin hiljaista täällä. Aikani on mennyt kouluun, hevosiin, poikaystävään ja uusimpana juttuna saliin. Innostuin taas käymään salilla ja siellä on tullut ahkerasti käytyä viime päivät. Sen kyllä huomaa, että ei vähään aikaan ole mitään tullut tehtyä, sillä mun paikat on niin kipeänä, että pelkkä ajatus kävelystä tai liikkumisesta saa hien valumaan selkää pitkin.

Asiaan kuitenkin. Olen ajatellut näin heti blogin alkutaipaleella pistää pystyyn kysymyspostauksen, sillä sitä kautta saisitte tietosa minusta ja blogaamisestani, jonka avulla pääsette vähän enemmän sisälle elämääni! Kysymyksiä saa laittaa tulemaan ihan mistä aiheesta tahansa, kuitenkin hyvän maun rajoissa. Mitään aikaa en teille anna, että mihin päivään saakka saatte kysymyksiä laittaa vaan teen postauksen sitten, kun mielestäni kysymyksiä on tarpeeksi. Olisi ihanaa kun oikeasti jaksaisitte panostaa kysymyksiinne eikä jokainen kysyjä kysyisi samaa! Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!

Hiuskosmetiikka - näitä tuotteita käytän hiuksiini

Monella on aina ongelma hiusten kanssa ja nostan myös käden pystyyn tässä asiassa. Harmaita hiuksia minulle tuo juuri omat hiukseni, joita inhoan yli kaiken. Kuitenkin yritän pitää niistä mahdollisimman hyvin huolta ja kerron teille nyt vähän miten minä huolehdin hiuksistani ja mitä tököttejä päähäni oikein laitan.

Pari vuotta sitten olin tyhmä ja blondasin hiukseni. Useat värinpoistot tappoivat hiukseni kokonaan. Näin pari vuotta jälkeen päin hiukset ovat edelleen ihan järkyttävässä kunnossa. Olen yrittänyt vaikka mitä kikkoja, että hiuksiin palaisi edes jonkinlainen elo, mutta eivät ole hoitoaineet eivätkä öljyt vielä tänäpäivänäkään auttaneet. Yritän silti kaikkeni hiusten eteen tehdä ja olen kuluttanut varmaan monta sataa euroa eri shampoisiin ja hoitoainesiin, mutta turhaan.

Ihan ensimmäisenä esittelen teille shampoot mitä käytän. Yleensä pesen hiukseni XZ:n shampoilla, ne ovat halpoja ja ihanan tuoksuisia perusshampoita. Äiti kun ei mitään kalliita laatushampoita suostu ostamaan ja itsellä ei koskaan ole rahaa mihinkään. Tästä shampoosarjasta olen koittanut varmaan jokaista shampoota ja hoitoainetta, mutta eivät hiukset ole siltikään yhtään paremmassa kunnossa. Pääasia on kuitenkin se, että hiuksista tulee puhtaat ja edes hetken vähän terveemmän näköiset.

Eniten mulla on ollut käytössä tämä XZ:n öljyhoitoshampoo, sillä olen hirveän laiska käyttämään mitään erillisiä hiusöljyjä ja kaikenlisäksi ne ovat tosi kalliita. Korvaan öljyt js muut mömmöt sitten tällä shampoolla. Hiuksista tulee kyllä hetkellisesti tosi terveet, tai ainakin ne näyttävät siltä, mutta en ole kuitenkaan huomannut mitään todellista vaikutusta kyseisellä shampoolla hiusten kuntoon.

Minulla on todella ohuet ja hauraat hiukset ja siksipä käytänkin niihin myös tuuheuttavaa shampoota. Tämä shampoo kyllä ajaa asiansa, sillä hiuksista tulee heti paljon tuuheammat ja nutturatkin näyttävät päässä paljon kuohkeammilta.

Saman sarjan mustaherukka-shampoo vahvistaa, korjaa ja kosteuttaa hiuksia. Hiuksista tulee kyllä ihanan tuoksuiset ja puhtaat, mutta mitään muuta vaikutusta en ole koskaan huomannut tätä shampoota käyttäessä.

Hoitoaineena käytän myös XZ:n hoitoaineita, sekä lisäksi minulla on Garnierin Respons-sarjaan kuuluva hiusnaamio. Tuo hiusnaamio on suunnattu erityisen kuiville ja huonokuntoisille hiuksille. Hiuksista tulee kyllä todella pehmeät ja paremman näköiset, mutta ei tuo ole kyllä kaksihaaraisia ja kuivia latvoja millään tavalla korjannut. 

Sitten lopuksi esittelen myös muut hiuskosmetiikat mitä käytän. Kun kiharran hiuksia ja tahdon saada kiharat kunnolla pysymään käytän Lorealin hotcurl suihketta, joka on myös samalla lämpösuoja hiuksille kun niitä kihartaa. Pari suihkausta kiharrettavaan hiustupsuun ja kihara varmasti pysyy myös kun menee ulos. Kuitenkin ISO miinus tässä tuotteessa on se, että hiuksista tulee todella tahmeat ja kiharoita ei pysty kunnolla harjaamaan läpi, kun tuotetta on käyttänyt.

Lakkaa käytän harvoin, ainoastaan vaan silloin kun teen nutturan ja en halua hiusten sojottavan mihin sattuun. Lakkanani toimii Schwarzkopfin got2b lakka, josta olen tykännyt todella paljon. Onhan lakka myös aika hintava, reilu 6 euroa, mutta pitää kyllä hiukset totaalisesti aisoissa.

Suoristaessa ja föönatessa käytän aina hiuksille lämpösuojaa, ettei hiukset kärsisi kuumasta. Lämpösuojanani hiuksille toimii TRESemmén lämpösuojasuihke, joka kyllä hyvin suojaa hiuksia palamiselta. Kaiken lisäksi suoristuksen jälkeen hiukset ovat todella sileät ja kiiltävät!

Hiustenhoitosuihkeena toimii Glissin suihke, joka tekee hiuksista helposti kammattavat ja ihanan tuoksuiset. Minulla on niin takkuiset hiukset aina, että tuo aine on pelastanut minut niin monilta itkuilta takkuja selvittäessä.

Mitenkäs te hoidatte hiuksianne? Kertokaapas mulle vähän vinkkejä millä saada eloa hiuksiin!

Vielä on kesää jäljellä .. ja matikan koe

Moikka! Viikonloppu alkaa olemaan aika loppusuoralla ja maanantai häämöttää nurkan takana. Tahtoisin vaan lyödä hanskat tiskiin ja käpertyä sänkyyn loppuelämäksi. Ei vaan jaksa lähteä kouluun huomenna. Mieltä kuitenkin vähän piristää se, että mulla oli ihana viikonloppu rakkaan kainalossa herkkuja syöden ja Hävyttömiä katsoen. Sai rentoutua kunnolla ja nukkua pitkään. Tai niin ainakin luulin, että saan nukkua pitkään, mutta empäs saanutkaan.

Lauantai aamuna piti herätä jo yhdentoista aikaan, kun Sari tuli hakemaan minua tallille. Suoraan vällyistä tallikamppeiden vaihtoon ja ratsastamaan. Olin niin poikki, kun illalla pääsin takaisin Juusolle, että teki mieli mennä heti nukkumaan. Ajattelin, että sunnuntaina nukun oikein pitkään ja kerään voimia maanantain kuuden herätykseen, mutta Sari ilmoittikin minulle, että hän oli ilmoittanut minut estevalmennukseen sunnuntaiksi joka alkaisi puoli yhdeltätoista. Teki mieli itkeä ja vetää kunnon itkupotkuraivarit. En saanut taaskaan nukkua. Kahdeksan jälkeen aamulla Sari tuli taas hakemaan minua tallille. Juusolle pusu poskelle ja eikun menoksi aivan unenpöpperössä kohti tallia. Onneksi sentään koko viikonlopun ajan oli niin ihanat kelit, että ulkona olo oli sentään miellyttävää kun aurinko paistoi ja ei tuullutkaan juuri yhtään!

Aamuvirkut saattavat ajatella, että eihän tuossa ole mitään ongelmaa, että joutuu heräämään yhdeltätoista, sehän on jo melkein päivää. Tai kahdeksalta, aikainen lintu madon nappaa vai miten se meni. Mutta minulle sillä on suuri vaikutus, että saan viikonloppuisin nukkua niin pitkään kuin nukuttaa. Jos en saa viikonloppuna levättyä kunnolla, en todellakaan jaksa viikola herätä joka aamu kuudelta, vaikka menisikin aikaisin nukkumaan. Olen vain sellainen ihminen, että tarvitsen oikeasti paljon unta pysyäkseni skarppina.

Nyt kun selvisin estevalmennuksestä hengissä ja pääsin hengähtämään kotiin oli mieli jo vähän virkeämpi, sillä ulkona oli niin lämmin kuin olisi kesä. Kävin pari kuvaa napsimassa ja fiilistelin tota ilmaa. Ehkä kesä ei olekkaan kokonaan vielä takanapäin, koska vielä oli merkkejä kesästä jäljellä, sillä kukkia kukki vielä vaikka kuinka paljon ulkona!

Olin jo niin hyvällä tuulella kunnes muistin.. se helkkarin matikan koe. Meillä piti olla kyseinen koe jo perjantaina, mutta muistin, että se siirrettiinkin maanantaille ja taas päivä pilalla. En varmasti jaksa harjoitella mitään matikkaa; verrantoja, prosenttilaskuja ja sen sellaista tylsää ja puuduttavaa. 

Ajattelin vain ottaa rennosti loppupäivän ja jättää sen matikan kokeen omaan arvoonsa. Osaan jos osaan, mutta olen sen verran tunnilla kuitenkin niitä tehtäviä osannut, että enköhän sen kokeen sentään edes läpi pääse. Kivaa sunnuntaita kaikille ja nauttikaa näistä ihanista ilmoista vielä kun voitte!

Kinder-juustokakku, joka vie kielen mennessään

Kokeilin jokin aika sitten leipoa vähän erilaista juustokakkua, nimittäin taivaallisen hyvää Kinder-juustokakkua. Ennen olen aina tehnyt mangojuustokakkua, mutta halusin kerrankin koittaan jotain erilaista ja vähän haastavampaakin. Tuo kinderkakku oli niin hyvää, että isosiskoni 'tilasi' minulta uuden kakun, jonka valmistan tänään hänelle ja jaan sen valmistamisen ja ohjeen myös teille. Pienellä palalla tätä herkkua tulee varmasti makeannälkä taltutettua.

Kun kakun tulee hyytyä ennen kuorrutusta, itse yleensä pistän sen vain pakastimeen tunteroiseksi sen sijaan, että pitäisin sitä jääkaapissa monta tuntia hyytymässä. Tämä kakku on kaikkien suklaanystävien ja muidenkin herkuttelijoiden taivas! 
(HELVETTI SOIKOON MIKSI TUO FONTTI EI OLE JOKA KOHDASSA SAMANLAINEN KUIN TUO MUU TEKSTI YLEENSÄ?? ENKÄ SAA MITENKÄÄN MUOKATTUA SITÄ SAMANLAISEKSI! Pahoittelut!)

Pohja

150  g suklaakeksejä (Itse tosin käytin Digestive-keksejä, jotta kakku ei olisi kuitenkaan liian suklainen)75 g voita

Täyte

4 liivatelehteä2 dl kuohukermaa400 g maustamatonta tuorejuustoa1 dl tomusokeria250 g valkosuklaata3 rkl vettä

Kuorrute
2dl kuohukermaa150 g maitosuklaata

Ensiksi murskataan keksit. Pienin keksit kulhoon pieniksi paloiksi. Palat sitten murskaan lasin pohjalla mahdollisimman pieneksi muruksi.

Kun keksit ovat pientä murua, nypitään joukkoon rasva.Vaihtoehtoisesti voi myös kaataa keksimurun joukkoon sulatetun rasvan, jolloin sekoitetaan rasva ja keksit sekaisin. Laitan rasvaa yleensä parikymmentä grammaa enemmän mitä ohjeessa mainitaan, sillä tykkään että pohja ei syödessä murene kokoajan. Suurempi rasvamäärä saa pohjasta ns. kiinteämmän ja vähemmän murenevan.

Kun rasva ja keksit ovat sekaisin kaada ne leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan ja painele kiinteäksi, tasaiseksi pohjaksi.

Seuraava vaihe on liivatelehtien likoon laittaminen. Anna lehtien liota kylmässä vedessä reilu 5 min, jotta lehdet varmasti 'sulavat' sitten kuumaan veteen. Liivatelehtien likoamisen aikana vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon tuorejuusto ja tomusokeri. Itsellä oli maustamatonta kermaa, joten laitoin sekaan myös ripauksen vaniliinisokeria makua tuomaan.

Sulata valkosuklaa mikrossa tai vesihauteessa. Kun suklaa on sulanut ja juoksevaa, lisää se vaahdon joukkoon ohuena nauhana, kokoajan sekoittaen.

Kun suklaa on lisätty vaahtoon, kiehauta pieni tilkka vettä ja lisää liivatelehdet siihen rivakasti sekoittaen, jottei liivatelehdet jää paakuiksi.

Lisää liivateneste myös vaahdon sekaan ja sekoita tasaiseksi. Kun vaahtoseos on tasainen kaada se vuokaan ja laita joko pakastimeen tai jääkaappiin hyytymään. Itse laitoin pakastimeen, jotta saan saman päivän aikana kakun valmiiksi. Jääkaapissa kakun tulisi hyytyä vähintään 5 tuntia.

Kun pohja on hyytynyt on aika valmistaa kuorrute. Siihen tarvitaan vain kermaa ja maitosuklaata. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sulata suklaa. Sekoita suklaa kerman joukkoon. Vatkaa sähkövatkaimella pieni hetki, että vaahto on sileää. Kaada vaahto tasaisesti pohjan päälle.

Lopuksi vain halutessaan voi koristella kakun. Itse käytin siihen Kinder maxi -patukan paloja sekä yli jääneitä valkosuklaanpaloja raastoin kakun päälle tuomaan vähän väriä. Ja valmista on! Tai ainakin melkein. Kannattaa antaa kakun olla jääkaapissa vielä noin puolituntia, jotta kuorrutekin vähän jähmettyy sekä kakku maustuu kunnolla. Sitten vain kieli pitkällä maistamaan herkkua! Voin taata, että on hyvää ja makeanhimo taantuu yhdellä palalla.

Mitäs olitte mieltä tälläisestä postauksesta? Pidättekö te leipomisesta ja ruoanlaitosta? Kertokaas mulle vähän teidän kokkaustaidoista ja mikä on teidän lemppariherkku! Makeaa viikonloppua kaikille <3

Pelot on tehty voitettaviksi

Mä oon niin iloinen! Raskaasta koulupäivästä huolimatta jaksan vielä hymyillä ja oon niin ilonen, sillä voitin tänään pelkoni. Sen pelon, jota oon kantanut mun mielessä jo pitkän aikaa. Jos vähän avaan tätä pelkoani teille, saatte lukea pari lausetta hevosiin liittyen. Jos ei kiinnosta, jätä lukematta ja siirry kuviin.

Minulla on ollut viime talvesta lähtien hirveä pelko pellolla ratsastamisen suhteen. Viime talvena tuli tiputtua kiitolaukasta pää edellä hankeen niin, että ilmat lähti pihalle ja aivotärähdys tuli kaupanpäälle. Siitä jäi semmoiset traumat, että ei ole sen jälkeen paljon tullut Mossen kanssa reviteltyä pelloilla. 

Tänään sitten Sari sai mut houkuteltua sen kanssa pellolle ratsastamaan ja heti ensimmäisenä sanoin 'Mua pelottaa ihan hirveästi, en varmasti laukkaa tän elukan kanssa.' Mosse kun on innostuessaan sellainen, että perse lentää jopa kävellessä, että kyydissä pysyminen on vaakalaudalla. Rohkaistuin kuitenkin ravailemaan ja kun tunne oli hyvä ja hevonen oli osannut käyttäytyä nätisti huusin Sarille 'Nyt mä sen teen!' Nostin laukan ja laukkasin pitkän pätkän peltoa pitkin niin nopeaa kuin hevosen jaloista lähti, se oli niin upeaa. Se tunne siellä selässä, kun tajusi, että pelko oli siinä laukatessa lentänyt taivaantuuliin ja enää ei pelottanut ollenkaan. Se tunne oli niin sanoinkuvailemattoman hieno. Noinkin pienet asiat saa vaan olon niin hyväksi, että nyt olen vain pelkkää hymyä. Olin kotiin tullessa vielä tuplasti iloisempi, sillä äiti oli tuonut kaupasta viinirypäleitä ja kiivejä. Mä niin rakastan niitä molempia!

Eilen mun illasta teki ihanan; suklaa, villasukat ja kynttilät. Fiilistelin vain peiton alla lämpimässä maaten villasukat varpaiden peittona, kynttilöiden valossa ja suklaa kainalossa Serranoita katsoen- voin rehellisesti sanoa, että nautin kerrankin syksyn pimeydestä. Kerrankin oikeasti oli niin ihanaa, kun oli pimeää muuten kun olen tälläinen arkajalka pimeällä. 

Viime päivät olen muutenkin ollut ihmeellisen hyvällä tuulella, en vaan tiedä mistä se hyväntuulisuus tulee, mutta eipä se ainakaan pahitteeksi ole. Yleensä mun päästä nousee savua ja huudan kuin palosireeni, heh kai vaan olen niin negatiivinen, että aina tulee oltua pahalla päällä.

Odotan kuitenkin jo niin kovasti viikonloppua, vaikka ei itseasiassa tässä kouluviikossakaan mitään vikaa ole. Odotan sitä tunnetta niin paljon, että saa vain rauhassa levähtää oman kullan kainalossa ja nukkua niin pitkään kuin tahtoo- sitä odotan tällä hetkellä kaikista eniten. Ja ehkä vähän huomistakin pilke silmäkulmassa, koska huomenna taas mennään Sarin kanssa pellolle ratsastamaan ja jos huomenna uskaltautuisin jo enemmänkin revittelemään. Sen näkee sitten huomenna. Pelko on nyt ylitetty, ainakin melkein ja tästä on hyvä jatkaa muiden pelkojen ylittämistä. Onkos muut voittaneet itsensä ja pelkonsa viimeaikoina? Kertokaa mulle, miten sen teitte ja mitä pelkäsitte! 

Mitä hyvää syksyssä on? Vai onko mitään?

Aina syksyn hiljaa hiipiessä ja kesä alkaa jäämään taakse mun suusta alkaa kuulumaan valitus 'Olispa jo kesä.' Ennen kuin ees kesä on kokonaan loppunut alan odottamaan jo seuraavaa kesää, koska kukapa kesästä ei pitäisi. Syksy tuo mukanaan niin paljon ikäviä asioita, että tahtoisin vain skipata koko vuodenajan ihan suosiolla.

Ensimmäinen ikävä asia on sateet. Ihan kun ei jo kesällä tarpeeksi sataisi. Syksysateet ovat niin kylmiä ja masentavia, että tahtoisin vain maata sängyssä peiton alla piilossa moisilta. 

Edellisessä kohdassa vilaukselta esille tullut toinen kurja asia on kylmyys. On niin kylmä ja ja ja.. pimeä. Sitä tosiaan syysiltoina ja -aamuina on. Niin pimeää, että ei eteensä näe. Kaiken lisäksi pelkään pimeää. 

Kolmantena masentaa sitten kasvien kuoleminen. Tulee niin ruman näköistä joka puolelle. Puiden lehdet ensin muuttavat värinsä ruskeaksi ja lopulta tiputtavat lehdet kokonaan maahan. Kukat kuolee ja kaikkialla on vaan niin ruskeaa. Ensinnäkin se on niin ruman näköistä ja pistäähän tuokin kohta mielen matalaksi.

En oikeasti  varmaan tiedä yhtään hyvää asiaa syksyssä. Ainoa asia, jota voisi tehdä kyllä ympäri vuoden, mutta erityisesti tulee pimeinä syysiltoina aloitettua on kynttilöiden polttaminen. Rakastan kynttilöitä yli kaiken, ne tuo niin ihanaa tunnelmaa pimeisiin iltoihin. 

Toinen ehkä edes hieman mielialaa nostava asia on kun saa pukea päällensä paksun neuleen tai villatakin ja villasukat! Nämä kaksi asiaa ovat syksyssä hyviä. Ainoastaan nämä kaksi asiaa, jotka valaisevat minun mieltäni kurjuuden keskellä.

Onkos täällä syysihmisiä? Odotatteko jo innolla lokakuuta ja räntäsateita vai oletteko samalla kannalla kanssani, että syksyn saisi poistaa maailmankaikkeudesta?